Kolme treenipäivää on nyt takana, kaksi lyhyempää vielä edessä. Fiilis on jatkuvasti korkealla, on niin mahtavaa päästä Japaniin Aikidoa harjoittelemaan.
Leirin ensimmäinen harjoitus perjantaina meni melkolailla ihmetellessä ja sopeutuessa japanilaiseen, kohteliaaseen ilmapiiriin. Japani on minulle täysin uusi kokemus ja aistit ovat jatkuvasti herkässä ahmimaan kaiken mahdollisen. Jännitys päästä harjoittelemaan japanilaisten kanssa ja toisaalta Endo-sensein karisma, joka hiljentää yli satapäisen, monikulttuurisen joukon hiirenhiljaiseksi, antavat kyllä ihmettelyn ja ihastelun aihetta.
Toinen harjoitus lauantaina oli ehkä tähänastisista raskain, sillä olin jo osittain päässyt tukevampaan aikidoharjoittelumoodiin, mutta samalla olin vieläkin vähän uutuudenviehätyksen pauloissa ja edellinen treeni tuntui jaloissa. Osansa raskaudesta teki myös se että opettaja puhui lähinnä japania. Sunnuntain viimeisessä pitkässä neljän tunnin treenissä (maanantaina näytös + tunnin treeni, tiistaina kolmen tunnin treeni) olin jo täysin Aikidon maailmassa ja japanilaiset huippuharjoittelijat olivat vain hyvä lisä treeniin. Sunnuntaina opettaja otti myös ensimmäisen kerran tulkin käyttöön joka puhui hyvin sujuvaa ja ymmärrettävää englantia.
Olen ollut jatkuvassa innostuksen tilassa siitä asti kun tänne Japaniin saavuimme. Tämä Saku on idyllinen pikkukaupunki ja Tokioon verrattuna hyvin rauhallinen ja omiaan luomaan Aikidofiilistä. Täällä ei kerrostaloja juuri ole, kaikkialla ympärillä siintää suomalaissilmään korkeita vuoria, asukkailla on pieniä pihatiloja joissa he viljelevät milloin mitäkin. Ja täälläkin, niinkuin Tokiossa kaikkialla on todella siistiä. Jokaiselle roskalle on oma lokerikkonsa jäteastioissa, kadut ja autot kiiltävät puhtauttaan ja ilmakin tuntuu olevan raikasta. Ihmiset siistiytyvät onsen-kylpylöissä, jollainen meidänkin hotellissa on. Saatta olla, ettei edes suomalainen sauna tee yhtä hyvää pitkän ja hikisen treenin päätteeksi kuin kuuma kylpy japanilaisessa onsenissa.
Seuraavaksi lähdetään seuraamaan (ja hieman osallistumaankin) Aikidonäytökseen.
Leirin ensimmäinen harjoitus perjantaina meni melkolailla ihmetellessä ja sopeutuessa japanilaiseen, kohteliaaseen ilmapiiriin. Japani on minulle täysin uusi kokemus ja aistit ovat jatkuvasti herkässä ahmimaan kaiken mahdollisen. Jännitys päästä harjoittelemaan japanilaisten kanssa ja toisaalta Endo-sensein karisma, joka hiljentää yli satapäisen, monikulttuurisen joukon hiirenhiljaiseksi, antavat kyllä ihmettelyn ja ihastelun aihetta.
Toinen harjoitus lauantaina oli ehkä tähänastisista raskain, sillä olin jo osittain päässyt tukevampaan aikidoharjoittelumoodiin, mutta samalla olin vieläkin vähän uutuudenviehätyksen pauloissa ja edellinen treeni tuntui jaloissa. Osansa raskaudesta teki myös se että opettaja puhui lähinnä japania. Sunnuntain viimeisessä pitkässä neljän tunnin treenissä (maanantaina näytös + tunnin treeni, tiistaina kolmen tunnin treeni) olin jo täysin Aikidon maailmassa ja japanilaiset huippuharjoittelijat olivat vain hyvä lisä treeniin. Sunnuntaina opettaja otti myös ensimmäisen kerran tulkin käyttöön joka puhui hyvin sujuvaa ja ymmärrettävää englantia.
Olen ollut jatkuvassa innostuksen tilassa siitä asti kun tänne Japaniin saavuimme. Tämä Saku on idyllinen pikkukaupunki ja Tokioon verrattuna hyvin rauhallinen ja omiaan luomaan Aikidofiilistä. Täällä ei kerrostaloja juuri ole, kaikkialla ympärillä siintää suomalaissilmään korkeita vuoria, asukkailla on pieniä pihatiloja joissa he viljelevät milloin mitäkin. Ja täälläkin, niinkuin Tokiossa kaikkialla on todella siistiä. Jokaiselle roskalle on oma lokerikkonsa jäteastioissa, kadut ja autot kiiltävät puhtauttaan ja ilmakin tuntuu olevan raikasta. Ihmiset siistiytyvät onsen-kylpylöissä, jollainen meidänkin hotellissa on. Saatta olla, ettei edes suomalainen sauna tee yhtä hyvää pitkän ja hikisen treenin päätteeksi kuin kuuma kylpy japanilaisessa onsenissa.
Seuraavaksi lähdetään seuraamaan (ja hieman osallistumaankin) Aikidonäytökseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa osallistumaan keskusteluun!