Tänään Endo-sensein leiri siis pyörähti vihdoin käyntiin. Minulle ja eräälle toiselle nozomilaiselle tämä on aivan ensimmäinen leirikokemus - miksi ihmeessä aloittaa kiltisti Varalan tatameilla, kun voi lennähtää suureelliseen tyyliin suoraan Japaniin asti itsensä Endo-sensein oppiin? Arvattavasti jännityslukemat olivat aluksi pilvissä, kun hakamanhelmat vain kahahtelivat ympärillä, ja me vasta viime syksyllä aloittaneet valkovyöt tunsimme itsemme hyvin eksyneiksi. Jännitys kuitenkin onneksi laantui nopeasti. Aikido on aikidoa, oltiin sitten Suomessa tai Japanissa.
Neljän tunnin sessio puolen tunnin tauolla ja yhdellä juomatauolla oli toki kokemattomalle aikamoinen repäisy, mutta toisaalta myös antoi todella paljon. Esimerkiksi Endo-sensein vetämät kontaktiharjoitukset avasivat aivan uudella tavalla kontaktin ideaa, josta en koti-dojolla ole aina päässyt aivan jyvälle. Endo-sensein rento ja helposti lähestyttävä opetustyyli auttoivat myös osaltaan löytämään tekemiseen rentoutta ja vapautta. Lisäksi oli totta kai huikeaa päästä harjoittelemaan niin monen erilaisen tyypin kanssa - eikä niitä hakamassa kahistelevia kaiken nähneitä japanilaisherrojakaan tarvinnut pelätä.
Treenin ja ruoan jälkeen oli mukava rentoutua hotellin kylpylässä ja nauttia kuppi vihreää teetä. Huomenna taas harjoittelemaan, vaikka paikat saattavatkin olla vähän kipeinä. Mutta kyllähän sen vähän pitää tuntua, kun jotain on tullut tehtyä, eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa osallistumaan keskusteluun!